Yrittäjyys ja palkkatyö ovat kaksi hyvin erilaista tapaa ansaita elanto. Yrittäjän arjessa raja vapaa-ajan ja työajan välillä on usein häilyvä: työt kulkevat mukana kotiin, eikä päivä pääty kellon lyödessä neljä. Yrittäjän työ muistuttaakin monesti enemmän urakkaa kuin tiettyä viikoittaista tuntimäärää. Tässä artikkelissa vertaamme yrittäjän ja palkansaajan arkea työajan, vastuun, vapauden, toimeentulon ja jaksamisen näkökulmasta ja autamme hahmottamaan, kenelle yrittäjyys sopii. Luvut perustuvat Tilastokeskuksen, Suomen Yrittäjien ja tutkimusten tietoihin.
Pikafaktat
- Yrityksiä Suomessa: noin 480 000 (pl. maa-, metsä- ja kalatalous), Tilastokeskus 2024
- Mikroyrityksiä (alle 10 työntekijää): noin 96 % yrityksistä
- Yksinyrittäjiä: noin 72 % yrittäjistä eli arviolta 180 000 ihmistä
- Yrittäjien keskimääräinen säännöllinen viikkotyöaika (2017): noin 39,5 tuntia – palkansaajilla noin 36,3 tuntia
- Työaikalaki (872/2019): ei säätele yrittäjän omaa työtä
- Itsensä hyvin uupuneeksi kokevia yrittäjiä: noin neljännes (Aalto-yliopisto)
Mitä eroa on palkkatyöllä ja yrittäjyydellä?
Suurin ero on siinä, kuka kantaa vastuun ja riskin toimeentulosta. Palkansaaja tekee sovittua työtä työnantajan johdon ja valvonnan alaisena ja saa siitä säännöllistä palkkaa, lomat ja lakisääteisen työsuhdeturvan. Yrittäjä sen sijaan vastaa itse asiakashankinnasta, hinnoittelusta, laskutuksesta, veroista ja siitä, riittääkö kuukauden lopussa rahaa itselle.
Juridisesti kyse on kahdesta eri asiasta: palkansaaja on työsuhteessa, yrittäjä ei. Toiminimellä eli itsenäisenä ammatinharjoittajana toimiva yrittäjä on niin sanottu itsensätyöllistäjä, joka ei ole kenenkään palveluksessa. Tämä ero näkyy kaikessa aina työajasta sosiaaliturvaan.
Yrittäjyys lisää siis vapautta, mutta samalla vastuu on huomattavasti suurempi kuin toisen palveluksessa. Vastuu ja omat tavoitteet tarkoittavat käytännössä paljon työtä – etenkin ensimmäisinä vuosina työntekoa ei voi kaihtaa.
Miksi yrittäjän työaika ei noudata kelloa?
Yrittäjän omaa työtä ei säätele työaikalaki. Työaikalakia (872/2019) sovelletaan vain työsopimukseen perustuvaan ja virkasuhteessa tehtyyn työhön, eikä toiminimellä itsensä työllistävä yrittäjä ole työsuhteessa. Yrittäjälle ei siis ole lailla määrättyä enimmäistyöaikaa, ylityökorvauksia eikä säännöllistä työviikkoa. Jos yrittäjä palkkaa työntekijöitä, laki koskee heidän työtään – mutta ei yrittäjän omaa.
Käytännössä tämä tekee työstä urakkaluonteista. Kukaan ei laske, montako tuntia teit, jos työt ovat kesken, mutta kukaan ei myöskään estä pitämästä taukoa – tiedät vain, että se on pois omasta tuloksestasi. Työt loppuvat silloin, kun ne on tehty, ei perjantaina kello 16.
Kuinka paljon suomalaiset yrittäjät tekevät töitä?
Yrittäjät tekevät keskimäärin pidempää työviikkoa kuin palkansaajat, ja heidän työaikansa ovat voimakkaasti polarisoituneet. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan vuonna 2017 yrittäjien (yrittäjäperheenjäsenet mukaan lukien) säännöllinen viikkotyöaika oli keskimäärin noin 39,5 tuntia, kun palkansaajilla vastaava luku oli noin 36,3 tuntia.
Keskiarvo kätkee kuitenkin suuret erot. Vuonna 2019 noin 40 prosentilla yrittäjistä säännöllinen viikkotyöaika oli yli 40 tuntia, kun taas alle 35 tunnin viikko oli yrittäjillä (31 %) selvästi yleisempää kuin palkansaajilla (19 %). Toisin sanoen osa yrittäjistä raataa hyvin pitkiä päiviä ja osa tekee lyhyttä viikkoa – tasaisen 37,5 tunnin työviikon sijaan.
Ääripäät erottuvat vieläkin selvemmin pitkissä viikoissa. Tilastokeskuksen vanhemman aineiston mukaan jopa yli kolmannes yrittäjistä ilmoitti työskentelevänsä säännöllisesti yli 50 tuntia viikossa, kun palkansaajista näin pitkää viikkoa teki vain noin joka kahdeskymmenes. Luvut ovat yli vuosikymmenen takaa, joten niitä kannattaa pitää suuntaa antavina, mutta ne kuvaavat ilmiötä, joka näkyy tuoreemmissakin tilastoissa.
Vastuu vain itsellesi – vapauden kääntöpuoli
Yrittäjä on tilivelvollinen ennen kaikkea itselleen. Kukaan mentori, pomo tai opettaja ei käske tekemään työtä tietyllä tavalla eikä estä tekemästä sitä parhaaksi katsomallasi tavalla. Alussa juuri tämä voi olla vaikeinta: päätökset työskentelystä ja sen rytmistä ovat omissa käsissä, eikä kukaan muu kanna seurauksia.
Vapaus ei kuitenkaan tarkoita vastuuttomuutta. Sidosryhmiä, asiakkaita ja yhteistyökumppaneita on syytä kohdella luotettavasti, jotta yhteistyö jatkuu. Myös turva eroaa palkkatyöstä: yrittäjä rakentaa itse puskurinsa sairauden, hiljaisten kausien ja lomien varalle. Kannattaakin pohtia etukäteen, millainen yrittäjän turvaverkko omalla kohdalla on.
Mitä itsensä johtaminen tarkoittaa yrittäjälle?
Itsensä johtaminen tarkoittaa taitoa ohjata, hallita ja motivoida itseään tavoitteiden saavuttamiseksi – sekä työssä että yksityiselämässä. Individualistisessa yhteiskunnassa meidät nähdään yhä useammin itsensä johtajia, ja yrittäjälle taito on välttämätön, koska rakenteita ja esihenkilöä ei ole antamassa tahtia.
Tutkimuksissa itsensä johtamisen keskeisiksi keinoiksi on nostettu asenne, ajanhallinta (esimerkiksi kalenterointi, ennakointi ja suunnitelmallisuus), fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnista huolehtiminen vaikkapa liikunnan avulla sekä omien arvojen mukainen toiminta. Tämä alkaa pienistä arjen valinnoista ja priorisoinnista: jäänkö sohvalle vai lähdenkö lenkille, mikä työ on tänään tärkein? Samat kysymykset ratkaisevat usein myös sen, kuinka hyvin yritys etenee.
Yrittäjyys ja jaksaminen: mitä tutkimukset kertovat?
Merkittävä osa yrittäjistä kokee kuormitusta, vaikka valtaosa myös nauttii työstään. Aalto-yliopiston tutkimuksessa noin neljännes suomalaisista yrittäjistä kertoi tuntevansa itsensä hyvin uupuneeksi, ja etenkin alle 40-vuotiaiden yrittäjien hyvinvointi heikkeni koronapandemian ensimmäisenä vuonna. Tutkimuksen mukaan nais- ja miesyrittäjien välillä ei ollut eroa uupumuksessa.
Yleisimmät kuormituksen lähteet ovat kyselyissä toistuvasti tulospaineet, kiire ja byrokratia. Suojaavia tekijöitä taas ovat sosiaalinen tuki, verkostot, liiketoimintaosaaminen, harrastukset ja riittävä uni. Koska yrittäjän työaika venyy helposti, palautumisesta ja omasta terveydestä kannattaa pitää tietoisesti huolta – aihetta käsittelemme tarkemmin artikkelissa siitä, miksi yrittäjän täytyy huolehtia jaksamisestaan.
Vertailu
| Näkökulma | Palkkatyö | Yrittäjyys |
|---|---|---|
| Työaika | Säännöllinen, työaikalain mukainen (usein n. 37,5 t/vko) | Ei lailla rajattu; urakkaluonteinen, vaihtelee lyhyestä hyvin pitkään |
| Toimeentulo | Säännöllinen palkka sopimuksen mukaan | Riippuu myynnistä ja kannattavuudesta; voi vaihdella kuukausittain |
| Vastuu ja riski | Työnantajalla; palkka maksetaan tehdystä työstä | Yrittäjällä itsellään, myös taloudellinen riski |
| Vapaus päättää | Rajattu työnantajan ohjeisiin | Suuri: päättää itse työtavoista, asiakkaista ja aikatauluista |
| Sosiaaliturva ja lomat | Lakisääteiset lomat ja työsuhdeturva | Perustuu omaan YEL-vakuutukseen; lomat ja puskurit järjestettävä itse |
| Aloittamisen kynnys | Työpaikan löytäminen | Madaltuu sivutoimisena, kevytyrittäjänä tai toiminimellä |
Kenelle yrittäjyys sopii?
Yrittäjyys sopii parhaiten ihmiselle, joka sietää epävarmuutta, osaa johtaa itseään ja on valmis kantamaan vastuun päätöksistään. Säännöllistä palkkaa ja selkeää työaikaa arvostavalle palkkatyö voi olla luontevampi valinta, kun taas vapautta, itsenäisyyttä ja oman työn hallintaa arvostava viihtyy usein yrittäjänä.
Ratkaisua helpottaa, kun pohtii omia motiiveja ja luonteenpiirteitä etukäteen. Aiheeseen pääsee kiinni esimerkiksi jutusta siitä, minkälainen ihminen alkaa yrittäjäksi. Mitään yhtä oikeaa yrittäjätyyppiä ei ole, mutta valmius tehdä töitä, oppia virheistä ja kestää vastoinkäymisiä auttaa kaikilla aloilla.
Verotus ja sosiaaliturva: mihin yrittäjän kannattaa varautua?
Yrittäjä huolehtii itse veroista ja sosiaaliturvasta, kun taas palkansaajalla työnantaja hoitaa suuren osan niistä. Palkkatyössä työnantaja pidättää ennakonpidätyksen palkasta, mutta yrittäjä maksaa tulostaan ennakkoveroa ja tilittää myyntinsä arvonlisäveron itse. Toiminimellä yrityksen tulo verotetaan yrittäjän henkilökohtaisena ansio- ja pääomatulona. Perusteet kannattaa selvittää etukäteen – aihetta avataan tarkemmin artikkelissa yrittäjän verotuksesta Suomessa.
Yrittäjän lakisääteisen sosiaaliturvan perusta on YEL- eli yrittäjän eläkevakuutus. Se on pakollinen, kun yrittäjä on 18–67-vuotias, asuu Suomessa, työskentelee yrityksessään, toiminta on jatkunut yhtäjaksoisesti vähintään neljä kuukautta ja YEL-työtulo on vähintään 9 208,43 euroa vuodessa (2025). Vakuutus on otettava kuuden kuukauden kuluessa yrittäjäksi ryhtymisestä. Olennaista on, että YEL-työtulo ei vaikuta vain eläkkeeseen vaan myös sairaus- ja vanhempainpäivärahan sekä työttömyysturvan tasoon. Liian matalaksi asetettu työtulo kostautuu siis monessa etuudessa.
Yleisimmät virheet yrittäjyyttä harkittaessa
Moni epäonnistuminen johtuu samoista, ennakoitavissa olevista virheistä kuin itse liikeideasta. Yleisimpiä ovat:
- Työmäärän aliarviointi. Käsitys, ettei yrittäjänä tarvitse tehdä läheskään yhtä paljon töitä, on useimmiten väärä – etenkin ensimmäisinä vuosina.
- Oman talouden ja yrityksen talouden sekoittaminen. Ilman eroteltua kirjanpitoa ja veroihin varautumista kassa näyttää todellista suuremmalta.
- Hinnoittelu liian matalaksi. Jos työtä ei hinnoitella kannattavaksi, pitkätkään päivät eivät riitä elättämään.
- Palautumisen laiminlyönti. Jatkuva ylipitkä viikko johtaa uupumukseen ja virheisiin.
- Turvaverkon unohtaminen. Sairaus-, eläke- ja työttömyysturva eivät synny itsestään, vaan ne perustuvat omaan YEL-vakuutukseen.
- Yksin jääminen. Ilman verkostoja ja vertaistukea ongelmat kasaantuvat.
Miten pääset alkuun kevyemmin?
Yrittäjyyttä ei ole pakko aloittaa heittäytymällä kerralla kokopäiväiseksi yrittäjäksi. Riskiä voi pienentää aloittamalla pienemmässä mittakaavassa ja kasvattamalla toimintaa vähitellen.
- Sivutoiminen yrittäjyys: yritystä voi pyörittää palkkatyön tai opintojen ohella ja testata kysyntää ilman, että toimeentulo on heti kaiken varassa. Lue lisää sivutoimisesta yrittäjyydestä.
- Kevytyrittäjyys: laskutuspalvelun kautta voi laskuttaa työstä ilman omaa Y-tunnusta ja hallinnon pyöritystä. Moni on kokenut, että kevytyrittäjyys on väylä täysipäiväiseen yrittäjyyteen.
- Toiminimi: yksinkertainen yritysmuoto yhden hengen toiminnalle, jossa yrittäjä vastaa itse toiminnastaan ja veloistaan.
Olipa aloitustapa mikä tahansa, kannattaa selvittää verotuksen ja sosiaaliturvan perusteet ennen aloittamista, jotta yllätyksiä ei tule.
Lähteet
Usein kysytyt kysymykset (UKK)
Koskeeko työaikalaki yrittäjää?
Ei koske yrittäjän omaa työtä. Työaikalaki (872/2019) koskee vain työ- ja virkasuhteessa tehtyä työtä, eikä toiminimellä itsensä työllistävä yrittäjä ole työsuhteessa. Jos yrittäjä palkkaa työntekijöitä, laki koskee heidän työtään.
Tekevätkö yrittäjät enemmän töitä kuin palkansaajat?
Keskimäärin kyllä. Tilastokeskuksen mukaan yrittäjien säännöllinen viikkotyöaika on ollut keskimäärin useamman tunnin pidempi kuin palkansaajilla. Työajat ovat kuitenkin polarisoituneet: osa tekee hyvin pitkiä ja osa lyhyitä viikkoja.
Mitä itsensä johtaminen tarkoittaa?
Itsensä johtaminen on taitoa ohjata, motivoida ja hallita omaa toimintaa tavoitteiden saavuttamiseksi. Siihen kuuluvat muun muassa ajanhallinta, priorisointi, asenne ja omasta hyvinvoinnista huolehtiminen. Yrittäjälle taito on erityisen tärkeä, koska ulkoisia rakenteita on vähän.
Kannattaako yrittäjyys aloittaa sivutoimisena tai kevytyrittäjänä?
Monelle kyllä. Sivutoimisuus ja kevytyrittäjyys antavat mahdollisuuden testata liikeideaa ja kysyntää pienemmällä riskillä, kun koko toimeentulo ei ole heti yrityksen varassa. Toiminnan voi kasvattaa täyspäiväiseksi, jos se osoittautuu kannattavaksi.
Onko yrittäjällä sama sosiaaliturva kuin palkansaajalla?
Ei automaattisesti. Yrittäjän eläke, sairauspäiväraha ja työttömyysturva määräytyvät YEL-vakuutuksen työtulon perusteella, jonka yrittäjä itse asettaa. Liian matalaksi mitoitettu työtulo pienentää myös turvaa, joten se kannattaa asettaa todellista työpanosta vastaavaksi.