Erään pienyrittäjän tarina, osa 1

Olen nykyään jo takaisin työelämässä ihan perinteisenä työntekijänä, mutta Ouluses-sivuston ylläpito pyysi minua kertomaan oman tarinani yrittäjyydestä. Minun tarinani ei sisällä mitään kauhukuvia, vaan kokemukseni yrittäjyydestä oli pelkästään positiivinen. Uskon, että vielä jonakin päivänä ryhdyn yrittäjäksi uudelleenkin, mutta vielä nyt ei ole sen aika. Opin ajastani yrittäjänä paljon ja vaikka yritykselläni meni aina viimeiseen päiväänsä saakka hyvin enkä kohdannut suurempia ongelmia, koen, että tekisin monta asiaa eri tavalla. Ennen kaikkea panostaisin asioiden ennalta suunnitteluun ja harkitsemiseen paljon enemmän aikaa, kuin mitä tein ensimmäisellä kerralla. Toivon, että tarinani innostaa ihmisiä uskaltamaan ryhtyä yrittäjäksi. Suomalainen yhteiskunta meinaa tehdä siitä hankalaa ja pelottavaa, mutta ei kannata sen masentaa tai nujertaa, vaan suosittelen ehdottomasti kokeilemaan yrittäjyyttä. Tärkeintä on laatia taustalle myös jonkilainen varasuunnitelma, eli jos hommat jostain syystä menevät pieleen, on helpompi pudota takaisin jaloilleen, kun on jo valmiiksi selkeä kuva siitä, mitä tekee, jos kaikki ei onnistukaan.

Ripsiä ja pidennyksiä

Yrittäjäksi ryhtyminen

Olin jo vuosia toiminut erilaisissa asiakaspalvelutehtävissä, niin ravintoloissa kuin esimerkiksi numeropalvelussakin. Koulutukseltani olin pelkkä ylioppilas eikä mikään koulutuslinja tuntunut tuolloin omalta. Olin opiskellut vuoden ajan parturi-kampaajaksi, mutta sekään ei tuntunut aivan täysin omalta jutultani, olin ensinnäkin aivan hillittömän surkea leikkaamaan hiuksia. En vain jotenkin hahmottanut leikkauksien rakenteita ja lopputulos oli usein todella järkyttävä. Olin hetken aikaa työharjoittelussa eräässä parturi-kampaamossa vielä koulun lopettamisen jälkeen ja sieltä sain kipinän lähteä opettelemaan ripsipidennysten tekoa.

Tuolloin kotipaikkakunnallani ei vielä ollut montaa ripsientekijää. Ne muutamat joita oli, tekivät rumaa jälkeä ja kallillla hinnalla. Olin itse pohtinut pitkään sitä, että haluaisin kokeilla pidennyksiä ripsiini, mutta en ollut vakuuttunut näkemästäni työnjäljestä enkä myöskään ollut valmis maksamaan 150 euroa saadakseni ne itselleni. Aloin siinä sitten pohtia, että kaltaisiani naisia oli varmasti muitakin; sellaisia, jotka halusivat käyttää pidennyksiä mutta kokivat ne turhan kalliiksi.

Aloin tutkia asiaa ja pian olinkin jo aivan varma, että käsissäni oli avaimet menestykseen. Ripsipidennystarvikkeet eivät maksaneet paljoa eli työlle oli mahdollista saada todella kovat katteet. En myöskään tarvitsisi suurta liiketilaa, vaan pienikin riittäisi. Lisäksi, olin aina ollut näppärä käsistäni, joten oli odotettavissa, että minun onnistuisi tehdä laadukasta jälkeä suhteellisen lyhyessä ajassa. Ilmoittauduinkin tästä kaikesta innostuneena ripsipidennyskurssille Turkuun. Opetusta kesti vain puolikkaan päivän verran, joten oikea opettelu alkoi vasta takaisin kotiin päästyäni. Harjoittelin ripsien tekoa kotona kavereille ja sukulaisille ja noin kuukauden harjoittelun jälkeen koin, että olin valmis laittamaan yritystoiminnan kunnolla käyntiin. Tässä kohtaa olin saavuttanut tavoitteeni: tehdä ripsipidennykset alusta loppuun 1,5 tunnissa. Tavoite se oli siksi, että tiesin kilpailijoideni tekevän uudet ripsipidennykset lähes kolmessa tunnissa. Minulla oli siis kilpailuvalttina aika, tarkempi työnjälki ja halvemmat hinnat.

Markkinatutkimusta ja kilpailijakartoitusta

yrittäjyys ripsipidentäjänä

Tein siis jo ennen kuin pistin oman firmani pystyyn, pienimuotoista markkinatutkimusta. Kyselin jokaiselta tapaamaltani naiselta, mitä mieltä hän oli nykyisistä ripsipidennyshinnoista ja olisiko hän halukas kokeilemaan pidennyksiä paikassa, josta niistä pyydettäisiin puolet vähemmän. Vastausten ja oman visioni perusteella olin varma, että saisin asiakkaita ja vielä todella nopealla tahdilla.

Kartoitin myös kaikki kilpailijani, niin alueella jo olevat kuin potentiaaliset uudet kilpailijat, joita en tietenkään kaikkia osannut etukäteen arvioida. Minulla oli kuitenkin aavistus ja käsitys siitä, millaista kampaamoista ja kosmetologihoitoloista saattaisi muodostua minulle kilpailijoita.

Selvitin siis jo olemassaolevien kilpailijoiden hinnat, työajat sekä muut palvelut. Kiinnitin myös huomiota vielä aiempaa enemmän kilpailijoiden työnlaatuun ja hioin omaa tekniikkaani sellaiseksi, että tekemäni ripset todella erottuisivat, eivät niinkään pituudella vaan muodolla ja yleisilmeellä.

Tein tällaista pienimuotoista markkinatutkimusta sekä kilpailijakartoitusta koko yrittäjyyteni ajan, eli noin kahden vuoden verran. Jatkan tarinaani seuraavissa postauksissa, sillä nyt pääsimme vasta alkuun.

Leave a Reply

Your email address will not be published.