Suomessa on joillakin yrityksillä monopoliasema. Se on taloustieteessä tilanne, jossa markkinoilla on vain yksi tietyn palvelun tai tuotteen tarjoaja. Monopolille ominaista on siten kilpailun puuttuminen ja usein tästä johtuva epäluonnollisen korkea hintataso sekä täydelliseen kilpailuun verrattuna liian vähäinen tuotannon määrä. Useimmiten voittoa maksimoidessaan monopoliyritys rajoittaa tuotantoaan markkinahinnan nostamiseksi.
Julkinen monopoli eli lakisääteinen monopoli eli oikeudellinen monopoli on yritys tai muu toimija, jolle on lailla annettu monopoliasema eli muita yrityksiä on kielletty toimimasta alalla. Tyypillisesti lakisääteinen monopoli on valtionyhtiö kuten Alko tai Veikkaus Oy. Tällaisia lakisääteisiä monopoleja käytetään joskus rahan keräämiseen valtiolle, mutta saman voi tehdä myös alaa verottamalla.
Suomen rahapelimonopoli
Suomessa rahapelitoimintaa ohjaa arpajaislaki. Ensimmäinen arpajaisia koskeva laki säädettiin vuonna 1965 kooten hajanaisesti säädeltyä rahapelikenttää yhteen esittämällä perussäännökset eri pelitoiminnoista laissa. Lakis sisälsi perusajatuksen, että rahapelitoimintaan vaadittiin aina viranomaisten lupa ja että ihmisten pelihalun hyväksikäyttäminen oli lähtökohtaisesti kiellettyä. Toisaalta myös sen nähtiin olevan sallitumpaa silloin kun rahapelaamisella hankittiin tuloja hyväntekeväisyyteen tai muuhun aatteelliseen toimintaan. Vaikka arpajaislakia onkin muutettu vuoden 1965 jälkeen, ovat sääntelyn lähtökohdat säilyneet entisellään.
Suomi sai uudistetun arpajaislain 1.10.2010 ja lain keskiössä oli nimenomaan rahapelien markkinointi. Laittomien rahapelien mainonta on edelleen kiellettyä, mutta uudessa laissa myös luvalliselle rahapelien markkinoinnille määriteltiin perusteet; alaikäisiä ei saa houkutella pelaajiksi, eikä runsaasta pelaamisesta saa esittää ihannoivaa kuvaa. Laissa on määritelty myös pelit, joihin arvioidaan sisältyvän erityisiä pelihaittoja: nettiarvat, vedonlyöntipelit, pelikasino ja kasinopelit, osa rahapeliautomaateista sekä osa totopeleistä. Erityisen pelihaittojen pelejä ei saa markkinoida pelisalien, pelikasinoiden tai raviratojen ulkopuolella.
Rahapeliyhtiöt pystyvät käytännössä kiertämään arpajaislain mainontakieltoa suhteellisen helposti. Yritykset mainostavat Suomessa kaupallisilla TV-kanavilla, jotka toimivat ulkomailta käsin ja ovat täten suomalaisen lainsäädännön ulottumattomissa.
Riippuvuutta ehkäisemässä – vai onko sittenkään?
Rahapelimonopoleja on perusteltu peliriippuvuuden ehkäisemisellä, mutta esimerkiksi Britanniassa rahapelimonopoleista on luovuttu ja silti peliriippuvuus näyttää olevan siellä vähäisempää. Vuoden 2017 alussa Veikkaus, Fintoto ja Raha-automaattiyhdistys yhdistyivät Veikkaukseksi. EU:n komissio on jo vuosia hiillostanut Suomea purkamaan monopolinsa. Huhtikuussa 2016 Yle Uutiset uutisoi, että verkkopeliyhtiö Unibetin maajohtaja Antti Tikka sanoi, että valtion rahapeliyhtiöiden sulauttaminen yhteen on epätoivoinen yritys pelastaa valtion monopoli. Tikan mielestä Unibetin kaltaisten toimijoiden tulisi pitäisi päästä Suomenkin pelimarkkinoille toimilupamaksua vastaan. Lisenssi- ja veronmaksun lisäksi pelifirmat toisivat maahan investointeja, mainostuloja, sponsorirahaa ja työpaikkoja.
Kuten Alkon monopolin kanssa, pelaajat osaavat vierailla nettikasinoiden ”Virossa” eli vaikkapa maltalaisilla kasinoilla. Vaikka suomalaiselle pelaajalle ei voikaan Poliisihallitus rapsaista sakkoa käteen ulkomalaisella yksityisellä rahapeliyrityksellä pelaamisesta, on pelien mainostaminen kiellettyä Suomessa. Vaikka suuria plakaatteja eivät ulkomaalaiste yksityiset pelifirmat Suomen kaduille pistää, voit käydä selailemassa ulkomaalaista tarjontaa ilmaiskierroscasino.com -sivustolla. Lain koura ei ehkä ulotu ulkomaalaisiin kaupallisiin televisiokanaviin, mutta esimerkiksi kun Helsingin Jokerit lähti pelaamaan KHL:ään ja samalla avasi ovet myös ulkomaisille sponsoreille, ajettiin ruotsalainen Nordicbet tylysti pois Jokereiden sponsoreista. Joukkue menetti Suomen seurahistorian suurimman sponsoridiilin ja sai samalla 100 000 euron sakkolapun.
Valtion monopolin suuret haitat
Lakisääteisen monopolin ylläpitäminen voi aiheuttaa yhteiskunnallisia kustannuksia, kun lakisääteisen monopolin omaava yritys joutuu puolustamaan monopoliaan turhin kustannuksin viestinnällä ja voimakkaalla suoralla vaikuttamisella päättäjiin. Tällaisesta kokonaistaloutta vahingoittavasta hyödyntavoittelusta käytetään nimitystä ”välistäveto”. Tavalliset monopolit joutuvat reagoimaan potentiaalisiin kilpailijoihin parantamalla toimintaansa, mutta lakisääteiset monopolit yrittävät estää kilailua lainsäädännön kautta. Lisäksi lakisääteisestä monopolista koituu lisäksi samoja haittoja kuin usein muistakin monopoleista: allokatiivista tehottomuutta, tuotannollista tehottomuutta ja dynaamista tehottomuutta; muun muassa monopoliyrityksen toiminta, innovointi ja kustannustehokkuuden parantaminen jäävät heikommiksi.